Musiikki, sen kuuntelu, sen mukana laulaminen ja tanssiminen ja sen tunnelmien omaksuminen, on useimmille jokapäiväinen ilon lähde. Musiikista iloitseminen on kuitenkin mahdollista viedä myös paljon pidemmälle. Onnistunut musiikin tuottaminen, soittaminen oppiminen, siinä kehittyminen ja jopa oman musiikin tekeminen ovat inspiraatiota tuovia kokemuksia. Musiikki, laulu, soitto ja tanssi ovat olennainen osa ihmiskuntaa ja sen historiaa, joten niiden ymmärtäminen on syytä nähdä osana laaja-alaista kulttuurista osaamista. Näin musiikin opettaminen on syystä mukana koulun opetuksessa. Lisäksi, musiikin oppiminen ei lisää ainoastaan soittotaitoa, vaan useat tutkimukset osoittavat, että soittamaan oppiessa kehittyvät myös muun muassa ihmisen kielellinen ja matemaattinen ajattelu.
Musiikinopetus kouluissa on erinomainen tapa innostaa lapsia ja nuoria musiikin harrastamiseen. Suomessa musiikintunnit ovat osana opetusta, kuten muutkin taide- ja luovat aineet; käsityöt, liikunta ja kuvataide. Musiikkia opettaa siihen erikoistunut opettaja, jolla on taito soittaa pianoa ja lisäksi tuntemusta muista soittimista sekä niiden käytöstä opetuksessa. Musiikinopetus tapahtuu vaihtelevan kokoisissa ryhmissä. Omina kouluaikoinani viikossa oli kaksi musiikintuntia, joista toinen koko luokan noin 24 oppilaan kanssa, ja toinen puolikkaan ryhmän kanssa. Pienempi ryhmä mahdollistaa opettajalle paremman paneutumisen ja keskittymisen jokaista oppilasta kohtaan. Pienemmissä ryhmissä myös kaikki oppilaat pääsevät helpommin ilmaisemaan itseään ja rohkaistumaan soittamaan tai laulamaan muiden kuullessa.
Musiikinopetus alkaa jo ensimmäisenä kouluvuonna, jolloin se painottuu vahvasti musiikillisen ilmaisun kehittämiseen leikin kautta. Ensimmäiseltä luokalta noin neljännelle luokalle asti keskeinen osa-alue musiikinopetuksessa on äänenkäytön opetteleminen laulaen tai loruillen esimerkiksi lasten laululeikkien avulla. Tärkeää ensimmäisillä luokilla on myös erilaisten rytmiikkojen tunnistaminen sekä niiden harjoittelu. Myös yhteissoiton alkeet ovat osana alaluokkien musiikin opetusta. Alaluokilta omaan mieleeni ovat jääneet ennen kaikkea musiikista innostunut opettajamme, jonka kanssa aloitimme jokaisen päivän niin, että hän soitti pianoa ja me oppilaat lauloimme. Yhteissoittoa harjoittelimme etenkin nokkahuilujen, tamburiinien, rumpujen ja ksylofonien soittamisella. Luokkamme oli poikkeuksellisen innostunut musiikista, ja opimme hyvin paljon erilaisia ja erityylisiä kappaleita.
Musiikinopetus jatkuu Suomen kouluissa pakollisena 7. luokalle asti. Viidenneltä luokalta seitsemännelle, kun oppilaat ovat noin 11-14- vuotiaita, musiikinopetuksen sisällöt muuttuvat enemmän ikäluokalle sopivimmiksi. Soitto ja laulu säilyvät opetuksessa edelleen. Soitettavat kappaleet ovat erilaisia musiikkityylejä, mutta huomattava osa on nuorisomusiikkia, jolloin oppilaat pysyvät innostuneena soittamisesta. Myös soittimet muuttuvat ksylofoneista ja tamburiineista sähköisiin, kitaroihin, bassoihin, sähköpianoon ja niin edelleen. Viidenneltä luokalta eteenpäin musiikin opetukseen sisältyy myös enemmän teoreettista sisältöä, sekä musiikin teoriaa että historiaa, tietoa erilaisista musiikkityyleistä, niiden ominaisuuksista sekä eri aikakausien säveltäjistä. Keskeinen tavoite on, että oppilaat oppivat tunnistamaan myös kuuleman perusteella erilaisia musiikkityylejä ja musiikin aikakausia.
Koulun musiikinopetus antaa hyvän pohjan innostukselle, mutta jonkin instrumentin soittamisen oppimiseen vaaditaan useasti vielä enemmän. Soittamisen oppimiseen tarvitaan kuitenkin sitä mahdollistavia resursseja, soittimet, soittotunnit sekä niille että erilaisiin yhteissoittoharjoituksiin kulkeminen, mikä voi rajoittaa etenkin lasten mahdollisuuksia päästä aloittamaan musiikkiharrastus. Suomessa musiikin harrastaminen on pyritty tekemään helpoksi ja edulliseksi, jotta kaikki halukkaat pääsisivät aloittamaan sen. Suomessa suurimmissa kaupungeissa on konservatorioita, ja lisäksi musiikkikouluja ja musiikkiopistoja, joita on myös pienemmissä kaupungeissa. Musiikkikoulut ovat usein kaikkien tavoitettavissa, konservatorioissa ja musiikkiopistoissa suoritetaan testejä sisään otettavien opiskelijoiden karsimiseksi. Pääsääntöisesti soitosta kiinnostunut oppilas pääsee kuitenkin aloittamaan harrastuksen.
Suomessa valtio tukee musiikinopetusta, minkä vuoksi soittamisen harrastaminen useissa musiikkikoulussa ei ole kovin kallista. Musiikkikoulut ja musiikkiopistot ovat myös hajauttaneet toimintaansa niin, että kaikkien opiskelijoidensa ei tarvitse käydä yhdessä tietyssä paikassa harjoituksissa, vaan soittotunteja ja esimerkiksi orkesteriharjoituksia pyritään järjestämään useassa paikassa niin, että oppilaat pääsisivät itse kulkemaan harjoituksiin, jolloin vanhempien aikataulut eivät olisi estämässä harrastusta.
Oma musiikkiharrastukseni alkoi noin 5- vuotiaana, kun aloin käydä pianotunneilla. 7- vuotiaana innostuin pianon soiton lisäksi myös viulun soittamisesta, ja aloin ottaa pianotuntien lisäksi myös viulutunteja. Huomasin pian, että viulunsoitto muodostui minulle innostavammaksi ja kiinnostavammaksi, todennäköisesti siksi, että siihen liittyi yksinäisen opettelun lisäksi myös paljon erilaista yhteissoittoa, josta nautin erittäin paljon. Jatkoin kuitenkin molempien soittimien soittamista aina 16-vuotiaaksi asti. Viulua soitin aktiivisesti 20-vuotiaaksi asti.
Musiikki, sen kuuntelu, soittaminen ja laulaminen, on aina ollut minulle voimavara ja tapa ilmaista itseäni. Soittamisen oppimiskokemukset ovat olleet ilon, inspiraation ja itseluottamuksen lähteitä. Soittaminen on hauskaa ja monipuolisesti kehittävää, niin yksilö- kuin ryhmätasollakin, sillä yhteissoitto on erinomainen tapa harjoitella yhteistyötä. Lisäksi musiikki tukee myös muiden aineiden oppimista. Tämän vuoksi on tärkeä, että musiikki nähdään jatkossakin tärkeänä osana perusopetusta.
